Korkeista härkäjuhlista työvuoristoon

Gobardhan pooja jäi ikävästi kesken. Asiaa ei voinut auttaa, sillä työkiireet kotimaassa vetivät minut ennen aikojaan takaisin lomalta. Kerta ei ollut ensimmäinen. Eikä se varmasti ollut viimeinen.

Nepalin juhlakulttuurista ja uskomattomista vaellusmaisemista voisin kertoa laajemmaltikin. Toisaalta blogin täydentäminen on jäänyt hyvin vähiin muutoinkin, eikä muutama tiedonjyvänen tuoreelta lomalta riittäisi kattamaan kadonnutta syksyä.

Tiivistäen: Kesän jälkeen on ollut jälleen yksi laajahko tilaustyö Euroopan ulkopuolella, kiirettä Turussa ja jo äsken mainitsemani lomamatka.

Kotona kaikki on onneksi ennallaan. Onneksi, kai. Siivoojan jäljiltä kasvitkin ovat yhä hengissä, eikä pölykerros komponenttipinon päällä ole kasvanut liian suureksi. Kotiin palattuani oloni on toisaalta...ei hyvä. Ehkä syynä on kesken jäänyt loma, ehkä jokin isompi asia. Väsymystä se kaiketi vain on.

Olisi hyvä nähdä tuttavia. Vaikka olen minä nähnyt ihmisiä viime aikoina. Useita, mielenkiintoisia ja omasta tahdostani. Tuttavia olisi silti hyvä nähdä. Vaihtaa kuulumisia. Ehkä hankkia uusi tuttava. Outoa kirjoitusta tällainen.