Elämää ei sen enempää

Rauhallista on elämä jälleen. Viikonloppuna puuhailin projektini parissa, koodasin hieman ihan harrastuspohjalta ja piipahdin opiskelija-alueella viemässä yhden vanhoista kannettavistani uusiokäyttöön.

Luovaa designia

Eilinen tuttavien tapaaminen piristi, ihmeellistä.

Tänään töissä oloni oli kuin tunnin juoksumattoilun jälkeen: hengästynyt mutta tyytyväinen. Parin päivän puurtaminen toi tulokseksi normaalia työrytmiä. Lisäksi löysin mahdollisuuden vuokrauttaa itseni hieman pidemmäksi ajaksi Varsinais-Suomen ulkopuolelle. Tämä antaisi tilaa luovemmalle ja intensiivisemmälle suunnittelulle, mitä olen alkanut kaipaamaan tässä parin kuukauden aikana yhä enemmän.

Luovaan suunnitteluun liityen: tämä ilta on omistettu "projektille", sillä tarvitsemiani asioita tulisi olla tänään saatavilla.

Tilanteen normalisoituminen

Ihmeellisesti eilisen ylitöiksi venynyt päivä onnistui kutistamaan ongelmien listaa paljon. Pitäisikö töissä viihtyä yöt ja päivät, niin ongelmia ei edes syntyisi? Ehkäpä tätä ideaa pitää vielä työstää. Toistaiseksi meillä ei todellakaan ole varaa pitää minua töissä yhtään yli kahdeksaa tuntia enempää päivässä.

Tänään minulla on tarkoitus käydä pitkästä aikaa tervehtimässä ihan kasvokkain muutamaa tuttavaa. Outoa käyttää autoa muuhunkin kuin työmatkoihin. Kenties minun pitäisi yrittää pitkästä aikaa saavuttaa hieman korkeampi sosiaalisuuden taso. Ehkäpä, ehkäpä...

Onneksi stressi on muita varten

Minä en osaa ottaa stressiä. Minä en osaa ottaa stressiä. Minä en osaa olla stressaamatta. Minä en...

Onneksi muistin kotiin päästyäni pitkään aloittamista vailla olleen projektini. Siitä tulee olemaan onnistuessaan iloa vielä pitkäksi aikaa.

Mihin se loma hävisi?

Helmikuu lähti käyntiin nopeammin kuin osasin odottaa. Reilun viikon matka Brasiliaan oli kyllä ehdottomasti hintansa arvoinen, mutta toisaalta poissaoloni aikana työpöydälleni kertyneiden ratkaisemattomien ongelmien määrän kohtaaminen poisti lomarentouden nopeammin kuin olisi ollut tarpeen.

Palaveri, pyödän raivausta, seminaari, palaveri, rahoitusongelmia, kokous. Eroaa ihan liikaa viimeviikkoisesta ohjelmasta (ranta, ilmaista 70-luvun elektroniikkaa sisältänyt käytettyjen tavaroiden liike, perehtymistä lattarikeittiön ihmeisiin, ranta ja sähköpostiterveisten kirjoittamista sateenvarjolla koristeltu drinkki kädessä).

Tästä valituksesta huolimatta kotiin on aina mukava palata. Pöytäkoneellani oli minua jo kova ikävä, ja serverinikin oli mennyt keksimään itselleen pienen flunssan. Oma koti kullan kallis.