Kofeiinia ja avainhenkilön arkea

Lomaviikon aikana kahvia ei mennyt juuri lainkaan. Viimeisen vuorokauden aikana nautitut kupilliset lasketaan kaksinumeroisissa luvuissa. Tasausta.

Illalla törmäsin ongelmiin, jonka kaltaisia ei ole kohdalle osunut aikoihin. Viimevuotiset asiat palasivat pian mieleen. Toivottavasti ongelmanratkaisutaitoni olivat niistä ajoista kehittyneet. Tulokset ovat nähtävissä piahkoin.

Yöllä työkiireet kaatuivat niskaan. Työpuhelin soi muutaman tunnin sisään riittävän useasti patistaakseen minut harrasteongelmista avainhenkilön toimenkuvaan kuuluviin tehtäviin. Onneksi pidän haasteista.

Tauko

Aamupäivällä tapasin pitkästä aikaa tuttavia. Mukavaa vaihtaa kuulumisia, sillä niitä kertyy jo kuukaudessakin kerrottavaksi asti. Ei välttämättä isoja asioita, mutta asioita yhtä kaikki.

On ollut lohdullista huomata, etten ole ainoa kiireinen.

Muutoksia rutiineissa

Toimiston muuttaminen uudempiin tiloihin oli toki tiedossa, mutta uuden työhuoneeni ylellisyys oli silti yllätys. Uusiin tiloihin tottuminen on kuitenkin vain yksi muutos rutiineissa. Verrattain pieneen yhtiöömme palkattiin minun etähyväksyntäni jälkeen kolme uutta työntekijää ja muitakin laajentumiseen viittaavia merkkejä on ollut havaittavissa. En silti usko toimintatapojemme ytimen - terävimmässä kärjessä pysyttelyn - muuttuvan miksikään. Luottamukseni uusiin tiimiläisiin on siis kova.

Seuraavan viikon ohjelma näyttää itse asiassa vähemmän ruuhkautuneelta kuin pelkäsin. Aikaa riittänee myös kotona odottaneille harrastusprojekteille, joista osa on saanut pölyyntyä keväästä asti. Ehkäpä valmistakin syntyy.

Korkeista härkäjuhlista työvuoristoon

Gobardhan pooja jäi ikävästi kesken. Asiaa ei voinut auttaa, sillä työkiireet kotimaassa vetivät minut ennen aikojaan takaisin lomalta. Kerta ei ollut ensimmäinen. Eikä se varmasti ollut viimeinen.

Nepalin juhlakulttuurista ja uskomattomista vaellusmaisemista voisin kertoa laajemmaltikin. Toisaalta blogin täydentäminen on jäänyt hyvin vähiin muutoinkin, eikä muutama tiedonjyvänen tuoreelta lomalta riittäisi kattamaan kadonnutta syksyä.

Tiivistäen: Kesän jälkeen on ollut jälleen yksi laajahko tilaustyö Euroopan ulkopuolella, kiirettä Turussa ja jo äsken mainitsemani lomamatka.

Kotona kaikki on onneksi ennallaan. Onneksi, kai. Siivoojan jäljiltä kasvitkin ovat yhä hengissä, eikä pölykerros komponenttipinon päällä ole kasvanut liian suureksi. Kotiin palattuani oloni on toisaalta...ei hyvä. Ehkä syynä on kesken jäänyt loma, ehkä jokin isompi asia. Väsymystä se kaiketi vain on.

Olisi hyvä nähdä tuttavia. Vaikka olen minä nähnyt ihmisiä viime aikoina. Useita, mielenkiintoisia ja omasta tahdostani. Tuttavia olisi silti hyvä nähdä. Vaihtaa kuulumisia. Ehkä hankkia uusi tuttava. Outoa kirjoitusta tällainen.